Hei vaan heipä hei ja pian taas tavataan!

Viime viikolla tuli kerhossa puheeksi lumi. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos saisimme syyskauden viimeiselle viikolle hieman lunta. Sehän kruunaisi upeasti koko onnistuneen syksyn ja loisi mukavaa tunnelmaa kerhon jouluisiin puuhiin. Ja niinhän siinä kävi, että maanataiaamuna viimeisen kerhoviikon alkaessa maahan oli ilmestynyt kevyenkevyt lumipeite. Lumen vähäisestä määrästä huolimatta sen tuottama ilo on ollut kerholaisten keskuudessa suuri. Saatiinpas jopa ihan oikea lumiukkokin aikaiseksi Havujen kanssa!

Tällä viikolla päästiin lumihommiin!

Ulkopuuhien lisäksi  Nuput ja Havut vierailivat taas tällä viikolla Käpylän kirjastossa. Siellä katselimme vuoden viimeisen kirjastovierailun kunniaksi Myyrä-filmejä. Kerholaiset jaksoivat hienosti keskittyä seuraamaan valkokankaalta Myyrän hassunkurisia touhuja. Kirjastoreissun jälkeen oli hauska taas touhuta lumessa Kimmon puistossa.

Torstaina vietettiin suurella joukolla koko Käpylinnan joulujuhlaa. Sää olisi voinut olla suosiollisempikin, alkuviikon lumipeitteestä ei ollut enää tietoakaan. Vesisateesta huolimatta tunnelma juhlissa vaikutti kuitenkin olevan lämmin ja mukava. Aluksi kokoonnuttiin yhteen laulamaan jouluisia lauluja, tonttujumppailemaan ja kummastelemaan Käpylinnan eskareiden tonttuparaatia ja itse Tuukka-tonttua. Yhteisen aloituksen jälkeen perheet pääsivät kiertämään erilaisilla jouluisilla rasteilla ja nautiskelemaan glögi- ja piparitarjoilusta. Partiokerholla oli omalla rastillaan jouluista kasvomaalausta. Kiitos kaikille, jotka sadesäästä huolimatta osallistuivat juhlaan!

Nuput koristelivat Käpylinnan joulujuhlien kuusen.

Tämän viikon myötä on toimelias syyskausi Partiokerhossa ohi. Nyt on tullut aika luopua kerhotouhuista vähäksi aikaa ja laskeutua viettämään joululomaa. Käydessämme läpi kulunutta syksyä, valtasi mielemme kiitollisuus ja tyytyväisyys. Aika on kulunut kuin varkain, mutta paljon ollaan kyllä ehdittykin. Mieleenpainuvinta meille ohjaajille on ollut ihaniin kerholaisiin ja heidän perheisiinsä tutustuminen. Lisäksi suuressa roolissa on ollut metsäympäristössä toimiminen, sen tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Kerhopaikoista on tullut kovin tuttuja ja rakkaita, niiden muutosta kesäisestä elokuusta aina talviseen joulukuuhun on ollut kerholaisten kanssa hieno seurata. Niin kuin myös Havujen ja Nuppujen taitojen karttumista ja heidän ryhmäytymistään hyviksi ystävyksiksi.

Kuvamuistoja matkan varrelta:

Nuppu-kaverukset, syksyn aikana on saatu myös useampia eläinystäviä.

Havu-ystävykset, Martille ja Salamallekin toivotettiin yhdessä hyvää joulua.

Kesä vihertää, lämmittää, polskuttaa. Syksy värittää, puhaltaa, roiskuttaa. Talvi jäädyttää, hiljentää, kimaltaa.

Hyvää joululomaa kaikille!

-Satu

Tuukka ja lupa tonttuilla!

Pii Paa Puu, terve joulukuu!

Päättyy vuoden odotukset, joulupukki avaa ukset!

  

Joulujuhlien kunniavieras, päiväkoti Käpylinnan lähistöllä operoiva Tuukka-Tonttu heräsi henkiin partiokerholaisten leikeissä jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Kuka on jättänyt pieniä kädenjälkiä puihin? Mitä punaista tuolla pilkottaa? Voivatko tontut olla jo liikkeellä? Ihmettelivät innostuneet kerholaiset useampaan otteeseen.

Nyt joulukuun lähestyessä puoliväliä on joulun taika sateisesta ja lämpimästä säästä huolimatta jo vahvasti mukana kerhopäivissä. Kerhossa kurkistetaan jokaisella kerralla joulupussiin, jonne Tukka-tonttu ja Pöle-pöllö ovat toimittaneet aina pienen yllätyksen. Kaikki kerholaiset saavat vuorollaan kurkistaa pussukkaan ja saavat kotiin viemisiksi sieltä löytyvän lorukortin.

Nuput pikkumetsässä ja Kimmiksellä. Kuka tänään saa joulupussiin kurkistaa?

Tonttutouhuja havumetsässä

 Nuput pääsivät kuun alussa aistimaan joulun riemua Käpylinnan yhteisessä jouluisessa lauluhetkessä. Tuokiossa esiintyi Tuukka-tontun serkku ja pikkuisia tonttuilevia eskareita. Lauluhetkellä koristeltiin kuusi ja Nuputkin saivat käydä laittamassa yhteiseen kuuseen oman koristeensa. 

 Havut pääsivät puolestaan jouluiselle retkelle Helsingin keskustaan. Kävimme ihastelemassa perinteistä Stockmannin tavaratalon jouluikkunaa. Yhdessä ikkunassa oli valloittava luminen satumetsä, innostuneet kerholaiset bongasivat sieltä heti Pölen Lapin sukulaisia. Toisessa ikkunassa oli herkullisen näköinen suklainen taideteos ja kolmannessa lego-palikoista rakennettu suuri huvipuisto. Havut saivat kokeilla seinässä olevia nappuloita, joita painamalla ikkunoissa tapahtui aina jotain jännittävää.

Matkaa tehtiin bussilla ja raitiovaunulla. Pöle kurkisteli repusta ja Havujen syleistä sateista Helsinkiä.

Lumoavia jouluikkunoita katseltiin ja ihmeteltiin hyvä tovi.

Jouluikkuna etapin jälkeen kävelimme sateisen Aleksanterinkadun toiseen päähän Senaatintorin Tuomaan markkinoita ihastelemaan. Markkinoiden keskellä oleva upea karuselli riisuttiin suojapuvustaan ja se pyörähti juuri sopivasti käyntiin. Havut pääsivät päivän ensimmäiselle kierrokselle nauttimaan jouluisesta ja aika vauhdikkaastakin pyörityksestä. 

Pitäkää tiukasti kiinni, nyt mennään!

Joulukuinen ystävämme Tuukka-tonttu on tällä viikolla lähestynyt reippaita kerholaisiamme kirjeitse. Kirjeessä kiireinen Tuukka-tonttu on pyytänyt lapsilta apua suureen pulmaansa. Korvatunturille on kantautunut tieto, että Käpylässä on aivan liikaa roskia metsissä ja tienvarsilla. Koko Joulu on hänen mukaansa vaarassa peruuntua tältä vuodelta, kun tekemistä sen valmisteluissa on jo tontuilla aivan liikaa. Partiokerholaiset pääsivät pelastamaan Joulua keräämällä roskia pois kerhopaikoiltaan. Roskia kertyi Nuppujen ja Havujen avustuksella suuret pussilliset. Kyllä Joulu nyt varmasti voi astetta siistimpään Käpylään tulla!

Ensi viikolla Partiokerhon tonttuilut huipentuvat Käpylinnalaisten kanssa vietettävään joulujuhlaan. Siellä pääsemme maistelemaan Havujen leipomia piparkakkuja ja tapaamme ehkä sitten viimein salaperäisen Tuukka-tontunkin!


Hyvää viikonloppua ja joulun odotuksen iloa!


Satu

Kappas, joulukuu!

Syksyn aikana partiokerhossa on juhlittu kolmen kerholaisen syntymäpäiviä onnittelulauluin ja usein yksi Käpylän partiokerhon jäsenistä, Pöle Pöllö on antanut lapselle muistoksi onnittelukortin. Pöle Pöllö on ollut tälläviikolla matkalla Lapissa tervehtimässä sukulaisiaan ja lepäämässä kaamoksen suojissa. Meillä etelässä vuoden pimein aika ei juurikaan näy, tällä viikolla saimme energiaa auringon säteistä, mitkä taikoi kauniisti metsään varjoja ja lammikoihin peilejä. 

Yhdellä kerholaisista oli syntymäpäivät tällä viikolla ja saimme maistella sen kunniaksi keksejä, laulaa onnittelulaulun suomeksi ja englanniksi sekä huutaa kallioilla ilmaan joululahjatoiveita tontuille. Sankari itse toivoi lahjaksi lumipalloja, mitä varmasti muutkin Partiokerholaiset haluavaisivat nähdä ennen joulupukin tuloa.

Luonnosta voikin ammentaa hyvin toiveita, mitä toivoisi syntymäpäivän kunniaksi tapahtuvan. Kuten kaikki Käpylän partiokerhon kerholaiset nämä toiveet voivat olla ihan erinlaisia, mutta silti yhtä tärkeintä. Toinen voi toivoa tuulta mikä veisi loput lehdet puista ja toisi tilaa talvelle tulla, kun toinen haluaisi että saisi leikkiä auringonsäteiden kanssa varjoteatteria koko vuoden ajan.

Partiokerhon teema onkin ollut tällä viikolla lahjoista parhain eli erilaisuus. Jokainen havu ja nuppu saa loistaa omalla persoonallaan ja se tekee kerhosta rikkaan. Olemme pohtineet suomen itsenäisyyspäivän ovella moninaista suomea ja teimme konkreettisen harjoituksen lasten kanssa siitä, miten eri näköisiä suomalaiset voivat olla. Leikkasimme lehdestä kuvia ja liimasimme ne suomen lippuun. Lippuun päätyi nuorta ja vanhaa, tummaa ja vaaleaa ja isoa ja pientä suomalaista. Katselimme Havujen kanssa myös Anni Valtosen Uusia suomalaisia kirjaa, missä on kuvia monikulttuurisista perheistä. Suomesta on tulossa nopeasti yhä monikulttuurisempi maa, kirjassa on paljon kauniita kuvia ja tarinoita erilaisista perheistä. Myös Pöle Pöllö suosittelee kirjaan tutustumista ja lasten kanssa on hyvä keskustella meidän ihmisten erinlaisuudesta myös kotona.

Pääsimme Nuppujen kanssa vierailemaan Käpylinnan koko talon lauluhetkessä, mikä pidettiin jouluteemalla. Nuput osallistuivat reippaasti lauluhetkeen ja muistivat hienosti laulujen sanat. Laulut kulkevat Partiokerhon arjessa mukana, niillä on hyvä nostattaa yhteishenkeä ja luoda tunnelmaa. Loppulaulumme onkin ollut niin suosittu, että osa kerholaisista on laulanut sitä myös kerhon ulkopuolella.

Mikään päivä ei ole partiokerhossa täysin samanlainen, vaikka tutut raamit on piirretty ja ne määrittelevät paljon kerhon kulkua. Lapsilla on tilaa olla kerhossa juuri sellaisia mitä he haluavat kunakin päivänä olla, mikä tekee jokaisesta päivästä erinlaisen. Pöle Pöllökin palasi perjantaina takaisin partiokerhoon Lapin reissultaan sateen ja tuulen saattelemana. Hän lupasi kertoa ensiviikolla matkastaan ja aikoi toimittaa kirjeen muuan Tuukka Tontulta, joka on pienen pieni ja kiltti tonttu joka seikkailee Käpylässä. Kuulemme hänestä joulun alla varmasti lisää.

Juhlavaa ja monimuotoista itsenäisyyspäivä viikonloppua!

Terkuin Sofia

Mielikuvituksen taikamaassa

Tunnelma Nuppujen kerhopaikalla alkaa ajoittain olla jo varsin talvinen.

Partiokerhossa olemme saaneet nauttia mahtavien kerholaisten rikkaasta mielikuvituksesta, sekä luovista ja kekseliäistä leikeistä joka viikko. Retkiköydessä kuljettaessa on hyvin aikaa kertoa juttuja ja hassutella tarinoilla. Lasten ihailtavan luovuuden innoittamana onkin kerhossa ollut loppusyksyn ajan yhtenä teemana lasten sadutus ja rohkaiseminen itsensä ilmaisuun tarinan keinoin. Samalla on harjoiteltu kaverin kunnioittamista hiljentymällä kuuntelemaan kunkin tarinaa vuorollaan. 

Sadututus on hauska ja helposti tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaksi muokattava menetelmä. Sadutuksessa lapsi saa äänensä kuuluviin, se tukee lapsen osallisuuden tunnetta ja luovaa ilmaisua. Saduttaa kannattaa myös kotona, se on mainio tapa olla lapselle läsnä ja antaa mahdollisuudeen käsitellä mielessä pyöriviä asioita, tai ihan vaan hassutella yhdessä.

Sadutus helppoa, eikä siihen tarvita juuri välineitäkään. Lapselle voi sanoa: Kerro minulle tarina tai juttu! Tärkeintä on, että aidosti kuuntelee. Tarinan voi kirjata ylös ja tarkistaa yhdessä, siihen liittyen voi piirtää kuvankin. Tarinaa ei ole tarkoitus millään lailla arvioda, se on hyvä sellaisenaan. Vaikka yhden lauseen mittaisena tai aivan päättömänä sanasotkuna.

Sä voisit olla mun äiti. Vai oisko näillä äitiä?

Tää ois näiden yhteinen koti! Nii ja tää sammuttais tulipaloa tässä.

Partiokerhossa olemme tehneet ohjattuja sadutus-harjoituksia lasten itse ottamien luontokuvien ja Fiilis-nallen avustuksella. Lapset ovat vuorollaan saaneet kertoa tarinaa tai mitä ikinä ovat halunnetkaan liittyen omaan luontokuvaansa ja Fiilis-nallen eri tunnetiloihin. Tuotokset on kirjoitettu ylös ja ääneen lukemalla tarkastettu, että ne tulivat varmasti oikein kirjattua.

Lapset toki tuottavat tarinaa usein ihan ilman kehotustakin. Meistä on hauska heittäytyä mukaan kerholaisten hauskoihin mielikuvitusjuttuihin ja kysellä niistä lisää. Kerhossa on syyskauden aikana seikkailut lasten mahtavan mielikuvituksen tuotoksina muun muassa yötä myöten työssä viihtyvä palomies Markku ja juhlia rakastava prinsessa, jonka hoviin kuuluu vaihteleva määrä kaikenlaisia ystäviä ja apureita. Niin, ja sitten tietysti muuan poliisi ja merenneito Ariel ystävineen. Nupuista yksi on viettänyt ahkerasti sytymäpäiväänsä jo viikkojen ajan, välillä kakkua leipoen ja toisinaan onnittelulaulua itselleen laulellen. Toki mielikuvitusjuttuja yhdessä höpötellessä on hyvä varmistaa aina välillä, että kyse ei suinkaan ole oikeista tapahtumista. Ettei yksi kerholaisista ihan oikeasti ole yöllä ollut paloasemalla päivystämässä, vaan ihan turvallisesti omassa sängyssään nukkumassa.

Nuput ja talven taikaa

Näettekö? Pöle heiluttaa pusikkoa! Vai onko se sittenkin tuuli?

Mielikuvituksen ja leikin voimalla myös kerhon käsinukesta Pölestä on tullut varsin elävä ja tärkeä osa Partiokerhon toimintaa. Pöle löytyy milloin mistäkin ja toimittaa lapsille erilaisia välineitä kerhopuuhissa käytettäväksi. Kun joku varuste on laukussa väärässä paikassa tai kokonaan unohtunut, on Pöle käynyt tietysti tekemässä jekkujaan ja mylläämmäässä laukkuja yön aikana. Pöle on herkkä kaveri, sen avulla on välillä lähestytty kerholaisillekin tuttuja tunteita, kuten vaikka uusien ihmisten aiheuttamaa jännitystä.

Myös tämän viikon salijumpissa on otettu tarinat käyttöön. Tuttujen lämmittelyiden ja liikuntaleikkien lisäksi kerholaiset ovat päässeet muksujoogan merkeissä pienelle mielikuvitusmatkalle eläimiä katselemaan. Nuput tasapainottelivat joen yli vievän sillan päällä ja muuttuivat hetkeksi erilaisiksi eläimiksi. Mitenkähän hirvi voisi kulkea? Entäs miltä näyttää pöllön lento?

Nuput liikkeellä jumppapäivänä

Havuja odotti myös jännittävä matka Korkeasaaren eläintarhaan, jonne matkustettiin ensin Käpylästä bussilla ja lautalla. Jää ja pakkanen oli rikkonut lautan moottorit, mutta kaikeksi onneksi jostain löytyi melat, niiden avulla matka taas jatkui. Muistakaa meloa eri puolilta, ettei mennä ympyrää! Korkeasaaressa kokeiltiin olla syksyisessä merituulessa huojuvia puita ja tavattiin myös monen monta eläinkaveria. Paluumatka tehtiin tasapainotellen Mustikkamaan sillan kautta.

Havut lautalla, sillalla ja ilveksenä.

Ensi viikolla alkaa joulukuu ja sen myötä pääsemme tunnelmoimaan Joulun taikaa. Käpylinnan lähistöllä liikkuva Tuukka-tonttu onkin jo jonkin aikaa jättänyt kerholaisille merkkejä itsestään ja toimittipa tänään vielä reippaana Pääkaupunkiseudun Partiolaisten lahjoittamat adventtikalenterit meidän mahtaville kerholaisille.

Ensi viikkoon!

Satu

Tip tip tip pisaroita!

Kerhotoimintaa sadessäällä: Junabongausta Havujen kanssa ja tunnepohdintaa Nuppujen kanssa.

Nyt se saapui! Nimittäin sadesää Käpylään ja Partiokerhoon. Olemme syksyn ajan nautiskelleet retkillämme poikkeuksellisen lämpimistä ja kuivista säistä. Tällä viikolla olemme kuitenkin viimein saaneet molempien ryhmien kanssa reippaan syksyisen sadekasteen. Ulkotoiminnankerhossa vaihtelevat säät kuuluvat asiaan ja oikeilla varusteilla toiminta onnistuu säässä kuin säässä. 

Sadesäällä hiekkalaatikkoleikeissä on uutta jännitystä.

Kerhopäivien lopuksi olemme molempien ryhmien kanssa rakentaneet Kimmiksen hiekkalaatikolla komeita tunnelirakennelmia. Sateen kastelema hiekka on mainio rakennusmateriaali. Havut kantoivat yhteisvoimin tunneliin vettä ja niin muodostui upea tunnelijoki. 

Kiipeily metsässä sujuu Havuilta hymyssäsuin myös sadevarustuksessa.

Pienillä Nupuillakin ulkoilu sadesäällä onnistuu kun varustus on kunnossa.

Kävimme Havujen kanssa katsomassa Skidikino elokuvanäytöksen Malmitalolla. Näytös koostui kahdesta lyhytelokuvasta, joista toisella lähdettiin mielikuvitusmatkalle sirkukseen Josafat hevosen kanssa ja toisessa eläydyttiin paikkaansa etsivän joulukoriste-enkelin tunteisiin. 

Bussimatka Malmille ja takaisin.

Leffareissulla Havuihin teki vaikutuksen suuret laumat päiväkotilapsia ja ambulanssi, joka oli pysäköitynä Malmitalon eteen. Matkalla bongasimme myös useamman kerholaisen kotikulmat.



Havut Malmitalolla Skidikinossa.

Kultturellin leffareissun virkistämät Havut vierailivat perjantaina Heseva-kodissa. Mallikkaasti käyttäytyneet Havut hurmasivat asukkaat suloisuudellaan ja aitoudellaan. Vierailulla otimme varaslähtöä joulupuuhiin ja leivoimme porukalla pipareita seniori-ikään ehtineiden uusien ystävien kanssa. Aluksi tilanne oli hieman jännittävä, vanhuksia olla koolla aika suuri joukko. Touhukkaat leipomispuuhat ja mukavat Hesevalaiset karistivat kuitenkin nopeasti kerholaisten jännityksen ja vierailu sujui lopulta varsin leppoisissa merkeissä, monen muotoisia pipareitakin valmistui herkuteltavaksi varsin komea keko.

Hesevan asukkaiden ikähaarukka on 63-102 vuotta. Partiokerholaisten 2-4 vuotta 

Siinä kaikki tällä kertaa, hyvää viikonloppua kaikille vauvasta vaariin ja mummoon!

-Satu

"Tuutko viereen, kun mua vähän tää jännittää?"

Partiokerhossa on vieraillut tällä viikolla Pölen kaveri Fiilis-nalle. Fiilis on tunteikas ja ailahteleva nalle, jonka vaihtuvat kasvonilmeet kuvastavat erilaisia tunnetiloja. Fiiliksen vaihtuvien tunnetilojen kautta olemme kerholaisten kanssa syventyneet pohtimaan, mitä tunne oikein tarkoittaa ja mitkä asiat saattavat nostaa esiin mitäkin tunteita. Olemme tutustuneet tunteisiin myös Julia Vuoren Sika ja tunteet- kirjan avulla. Sekä tunteikasta nallea, että aiheeseen liittyvää kirjaa hiljentyivät tarkkaavaisina seuraamaan niin Nuput kuin Havutkin.

Miltähän nallesta nyt tuntuu? Mistähän sellainen tunne voi tulla?

Sika on hävinnyt lautapelissä. Nyt kyllä suututtaa! Millainen ilme silloin tulee?

Erilaisten tunteiden tiedostaminen ja tunnistaminen ovat tärkeitä tunnetaitoja.  Kun tunteita oppii tunnistamaan, niitä on helpompi hyväksyä, sietää ja tarpeen tullen säädellä. Lasten elämä on yhtä tunteiden säätelyn harjoittelua. Tunteiden nimeäminen arkisissa tilanteissa ja niihin tutustuminen leikin keinoin auttaa lasta eteenpäin kohti hyvien tunnetaitojen omaksumista. Tunnetaitojen pikkuhiljaa kehittyessä lapsi on vahvempi sietämään ja ratkaisemaan ristiriitoja toimiessaan osana ryhmää ja selviämään kunnialla vaikeistakin tilanteista. Lapsena opitut vahvat tunnetaidot ovat hyvä pohja kaikkien ihmissuhteiden ja itsetuntemuksen rakentumisessa.

Ystävyydestä ja yhdessä tekemisestä tulee hyvä ja lämmin olo. Hei me ollaan tänään leipäkavereita!

 Tuutko viereen kun mua tää kiipeily vähän pelottaa? Mua taas ne tontut jo vähän jännittää!

 Parhaiten lapsi oppii tunteiden säätelyä aikuisen ja isompien lasten mallista. On ensiarvoisen tärkeää, että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja tulevansa kuulluksi myös kokiessaan vaikeampia tunteita. Meidän aikuisten on hyvä muistaa, että kohdatessaan vaikeita tunteita lapsi ei toimi käytöksellään muita vastaan, vaan ainoastaan itsensä puolesta. Haastavankin käytöksen takaa löytyy aina tunne ja tunteen takaa jokin perustarve, jonka täyttämistä lapsi käytöksellään hakee. Ratkaisun avaimet löytyvätkin usein juuri tuon tarpeen tunnistamisesta.

Pienet Nuputkin osaavat jo nauttia ystävyydestä tuttujen kerhokavereiden kanssa.

Tällä viikolla yksi ilon aiheista oli erään kerholaisen syntymäpäivä. Soittamiseen keskittynyt klaveesiyhtye Nuput esittää: Paljon onnea vaan!

Tällä viikolla Partiokerholaiset vierailivat taas Käpylän kirjastossa. Kirjastovierailut syyskauden aikana ovat olleet mukavia ja onnistuneita. Ne tuovat mukavaa vaihtelua metsäpäiviin, etenkin nyt ilmojen kylmetessä kohti talvea. Meidät on aina otettu kirjastossa lämpimästi vastaan ja välillä olemme saaneet nautiskella kirjaston lastenosastosta vastaavien pitämistä satuhetkistä. Käpylän kirjastossa on toimiva lastenosasto, kirjat ovat mukavasti pientenkin lasten saatavilla ja tilaan on helppo järjestää niin oma lukutuokio kuin elokuvahetkikin. Lastenosaston pienet pöydät ja tuolit ovat olleet mainiot eväitä nautittaessa. 

Nuput löysivät hyvän Pöle-kirjan

Havuilla kävi perjantaisella vierailullaan erikoisen hyvä tuuri, pääsimme nimittäin päiväkoti Kesäheinälle järjestettyyn elokuvanäytökseen mukaan. Elokuvana oli Eemeli, joka sekin herätti hyvää keskustelua erilaisista tunteista. 

"Miltähän tuntuu kun jää soppakulho päähän jumiin? Aika äkäinen se isä oli. Ai, mitä se äkäinen on? Mä en ihan tiedä."

Tunteikasta viikonloppua kaikille ja ensi viikkoon!

Satu

Pii Paa Puu, terve marraskuu!

Tulevan isänpäivän kunniaksi aloitimme marraskuun ensimmäisen maanantain askartelemalla kortteja. Näytimme mallikortin ja partiokerholaiset aloittivat askartelemaan innokkaasti. Yksi malli, mistä lopulta syntyi tekijöiden näköisiä kortteja. Taktiikkakerho Havut osallistui maanantaina Käpylinnan lauluhetkeen, missä koko päiväkodin voimin laulettiin leikkien.

Kannustava ympäristö ja sopivan haastavat tehtävät ruokkivat lasten luovuutta.

Opettelimme tällä viikolla Havujen ja Nuppujen kanssa valokuvaamista. Tehtävänä oli valita metsästä joku maisema mikä herätti mielenkiintoa. 

Arjen keskellä voi välillä unohtaa, miten hienoja ponnisteluja lapset tekevät päivittäin keskittymällä elämään sääntöjen ja suunnitelmien maailmassa. Lasten arki on jatkuvaa valokuvaamista, hetkien kokemista ja sisäistämistä. Lapset elävät jokaisen hetken kuin valokuvan. Siinä missä aikuinen pysähtyy hetkeen ja keskittyy ottamaan siitä valokuvan, lapsi keskittyy koko ajan leikkimällä ja pysähtymällä pohtimaan miksi joku asia on tietyssä paikassa. 

Kiireisessä maailmassa läsnäoloa on hyvä harjoitella ja siinä lapset ovat täydellisiä opettajia. Lapset opettavat aikuisille paljon vaan olemalla, kuuntelemalla luonnon ääniä ja tutkimalla innokkaasti luontoa.

Isänpäivän askartelujen lisäksi tarjosimme torstaina ja perjantaina yhteisen kahvihetken kimmiksellä vanhemmille. Syksyn taittuessa talveksi oli mukavaa juoda yhdessä kuppi kuumaa ennen kerhon alkamista. 

Opin tälläviikolla paljon luovuudesta ja siitä miten on tärkeää luottaa lapsiin ja heidän omaan näkemykseensä, he ovat vapaita olemaan liian kriittisiä omalle luovuudelleen. Lasten itsevarmuus ja tapa tehdä on asia, mistä jokainen aikuinen voi ottaa mallia oman luovuutensa herättämiseen. Älä aparoi, oot just hyvä noin.

Kiitos kuluneesta viikosta ja aurinkoista viikonloppua !

Terkuin Sofia

Pölen kätköjen jäljillä!

Tällä viikolla on partiokerhossa ehditty taas yhtä ja toista! Kerhotoimintaa on tutuksi tulleen metsäympäristön sijasta järjestetty tällä kertaa Kimmonpuistossa ja päiväkoti Käpylinnassa. 

Alkuviikosta Havut ja Nuput saivat ratkaista Pöle-pöllön piilottaman aarteen mysteeriä Kimmonpuistossa. Havuille Pöle oli järjestänyt Kimmikselle radan, joka testasi kerholaisten muistia ja taitoja syksyn ajalta tutuista jutuista. Havut pääsivät samalla harjoittamaan uutta partiotaitoa, kartan lukua. Havut tulkitsivat ohjaajien avustuksella karttaa leikkipuiston alueesta. Karttaan oli merkattu 5 tehtäväpistettä, joita lähdettiin vauhdikkaasti yhdessä etsimään ja suorittamaan.

Nuput aarteen jäljillä

 Aarteenetsinnän tehtävissä kerrattiin Havujen kanssa kasveja, värejä ja kerhossa opittuja lauluja ja loruja. Lisäksi haasteena oli jonon muodostus ja laululeikki ilman aikuisen ohjausta ja luonnonmateriaaleista taiteilua. Rata oli hujauksessa suoritettu, taisi Pöle aliarvioida nokkelien Havujen osaamisen.

Nuppujen aarrejahti suoritettiin kuvasuunnistuksena. Kimmonpuisto on Nupuille jo tuttu paikka ja etappi toisensa jälkeen löytyi kuvavihjeiden avulla pienimmiltäkin kerholaisilta näppärästi.

Aarteena radan lopussa odotti salaperäinen lähetys Pöleltä. Kerholaiset saivat Parasta partioainesta- merkit hyvin karttuneista partiolaistaidoista ja heijastimet turvaksi pimenevään syksyyn. Oli ilo huomata, että osalla kerholaisista hienosti ansaittu kunniamerkki oli heti löytänyt paikkansa kerhorepun kyljestä.

Havut touhukkaina Kimmiksellä

Aarreradan suorittamisen ohessa Kimmolla on ehditty myös leikkiä, ja sehän meidän kerholaisilta sujuu. Kerhoaika kului vikkelästi Kimmiksen ”isolla puolella”. Syksyn lehdet toimivat leikeissä niin räiskälenä kuin pesuaineenakin. Havujen mielikuvituksellisia yhteisleikkejä ja hyvin karttuneita kaveritaitoja on ilo seurata.

"Tää ois palomies ja ne tois lisää lehtiä pesuaineeks"

Nuppuja leikkimässä Kimmiksellä

 Havut pääsivät tällä viikolla seuraamaan Käpylinnan vanhempainyhdistyksen tarjoamaa eläinaiheista näytelmää. Esityksessä oli kaksi tarinaa, toinen kertoi kaupunkilais- ja maalaishiirestä ja toinen ketusta ja korpista. Partiokerhon lapset seurasivat estradin tapahtumia tarkkaavaisina omalta penkiltään melkein satapäisen yleisön joukosta.

 

Teatterielämyksiä Käpylinnassa

Loppuviikosta Nupuilla ja Havuilla oli vuorossa kuukausittainen salijumppa Käpylinnassa. Jumpassa harjoiteltiin jo aikaisemmilta kerroilta tuttuja liikuntaleikkejä ja -harjoituksia, jotka alkavatkin sujua kerholaisilta jo varsin mallikkaasti. Ohjatun osuuden lisäksi kerholaiset saivat taas omatoimisesti kokeilla eri liikuntavälineitä kuten trampoliinia ja läpiryömittävää tunnelia.

Jumppavälineitä testaamassa taktiikkakerho Havut

Kiitos hauskasta kerhoviikosta kaikille kerholaisille ja Käpylinnan Leenalle, joka on ollut tämän viikon mukana kerhon touhuissa!

Hieman poikkeavan kerhoviikon jälkeen onkin ensi viikolla taas mukava palata metsään katsomaan, miten se on viikossa ehtinyt muuttua.

Hyvää viikonloppua!

Satu 

Kun metsä seikkailupuistoksi muuttui!

Suomessa suositellaan alle kouluikäiselle lapselle päivittäin vähintään kahden tunnin liikunta-annosta. Liikkumiseen olisi suositusten mukaan hyvä tutustua monipuolisesti ja erilaisissa ympäristöissä. Varhaisella iällä aloitetusta säännöllisestä liikunnasta on suuri hyöty. Liikunta nimittäin edesauttaa lapsen motoristen ja kognitiivisten taitojen kehittymistä. Oman kehon hallinta ja liikunnasta saadut onnistumisen kokemukset antavat lapselle itsevarmuutta ja kasvattavat itsetuntoa toimia yksin ja yhdessä toisten kanssa. Ja lisäksi liikkuminen on hauskaa, varsinkin mukavassa porukassa!

Kavereiden kanssa jumppaaminen on superhauskaa!

No, liikuntaa ja mukavia kavereita meillä Partiokerhossa riittää! Matkat läheisille kerhopaikoille taittuvat aina kävellen. Matkoja on syksyn aikana pidennetty sitä mukaa kun kerholaiset ovat tottuneet kävelyyn retkiköydessä. Kerhopaikoilla ja metsiköissä liikuttaessa kiipeillään ja välillä kompuroidaan, motoriset taidot kehittyvät siinä samalla kuin huomaamatta. Partiokerhon toiminnassa on viikoittain myös ohjattuja liikuntaharjoitteita ja -leikkejä. Liikuntaleikeissä kehittyvät motoriikan lisäksi myös kaveritaidot.

Montako Havua mahtuu yhdelle kivelle?

Tällä viikolla Partiokerhossa on aloitettu liikunta- ja seikkailuteema ja liikunta on sen myötä nostettu kerhotoiminnassa pääosaan. Metsä kallioineen on ollut mahtava ympäristö tarjota kerholaisille korvaamattoman tärkeitä liikunta- ja seikkailuelämyksiä.

Partiokerholaisten kerhokorteissa on nostettu esiin joka vuodenajalle muutama liikkumiseen liittyvä tavoite. Nyt syksyllä ollaan panostettu seikkailuliikunnan lisäksi jo pallotteluun, rakenteluun ja helppojen liikuntaleikkien harjoitteluun. Salijumpassa on ollut teemana pallot ja värit. Toivottavasti saadaan talveksi lunta, jotta talvelle suunnitellut liikuntakokemukset totetuisivat yhtä hyvin kun syksyiset.

Nuppuja seikkailuradalla

Nuput saivat liikunta- ja seikkailuteeman hengessä uudenlaisia kokemuksia liikkumisesta päästessään hyppimään esteradalle ja kiipeilemään köyden avulla kalliolle. Köysikiipeily oli pienten kerholaisten mielestä jännittävää, mutta kaikki uskaltautuivat kokeilemaan ja kiipesivät lopulta köyttä pitkin ihan ylös saakka. Alas kallion rinnettä pääsi turvallisesti peppumäkeä laskien tai kierien. Nuput innostuivat keksimään myös itse uusia hyppyesteitä ja kiipeilypaikkoja ja testailivat niitä innokkaasti yhdessä. Lisäksi harjoittelimme touhukkaiden Nuppujen kanssa tarkkuusheittoa heittelemällä käpyjä ämpäriin.

Kallion valloitus Nuppujen tyyliin!

Havuille rakennettiin metsään astetta haastavampi liikuntarata. Radassa oli erilaisia esteitä ja pisteitä, joissa harjoiteltiin liikuntataitoja. Hypittiin, heitettiin, tasapainoiltiin ja pujottauduttiin läpi pienistä koloista. Osa Havuista jaksoi kiertää rataa kerta toisensa perään kun toiset kokeilivat kerran tai pari ja jäivät kiinnostuneina seuraamaan sivusta.

Havuille ehdoton suosikki oli kalliokiipeily köyden avulla. Kerhossa opetellut vuorottelutaidot joutuivat tiukkaan testiin, kun kerholaiset odottivat malttamattomina omaa vuoroaan kokeilla köysikiipeilyä. Odotellessa kannustettiin kiipeämisvuorossa olevaa kerhokaveria. Ylhäällä odotti palkkiona halaus ohjaajalta ja mainiot metsäiset näkymät. Kerholaisilla oli innostuksesta posket punaisena ja onnelliset hymyt ulottuivat korviin asti kun jyrkkä rinne oli keskittymistä ja rohkeutta vaativan kiipeämisurakan jälkeen valloitettu. 

 

Miltä siellä ylhäällä näyttää?

Ensi viikolla samaa teemaa jatketaan aarteenetsinnän ja salijumpan merkeissä! Siihen saakka: Hyvää viikonloppua kaikille pienille ja suurille seikkailijoille! Muistakaa liikkua!

Satu