Käpylän partiokerho

Partiokerho perustettiin syksyllä 2014. Tässä blogissa kirjoitamme kerhon toiminnasta Helsingin Käpylässä.

25.9.2015

Taktiikkakerho Havut kokoontuu!

Tällä viikolla olemme muun toiminnan ohessa pohtineet Partiokerhon kahdelle kerhoryhmälle omia nimiä. Rohkaisimme kerholaisia ehdottamaan nimiä kerhoryhmilleen ja isompien ryhmästä heiteltiinkin heti ilmoille varsin kekseliäitä ehdotuksia. Ehdotuksia olivat muun muassa ”Prinsessat”, ”Paloauto”, ”Taktiikkakerho” ja ”Havu”. Yhteistuumin sovimme, että ryhmän nimeksi tulee Taktiikkakerho Havut, josta lyhempänä versiona voimme käyttää nimitysä ”Havut”. Pienempien ryhmästä ehdotuksia ei yrityksestä huolimatta ole vielä tullut ja jatkamme asian pohtimista ensi viikolla. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Eväshetki, paras hetki. Samalla käynnissä aivotyöskentely kerhoryhmän nimen keksimiseksi.

Tämän viikon sateisena maantaiaamuna, uuden kerhoviikon ollessa taas aluillaan, Havujen ryhmässä oltiin varsin kiireettömällä tuulella. Matkaa kerhopaikalle tehtiin kuin hidastetussa filmissä, laahustaen, höpötellen ja pysähdellen. Askel vaikutti olevan normaalia painavampi pidemmän viikonlopun jäljiltä ja kuulumisiakin taisi olla erityisen paljon vaihdettavana. Hitaasti edetessä oli aikaa havainnoida teiden vierustoja ja matkan varrelta löytyikin pensaiden lehdiltä ja kiviaitojen koloista kaunis kotilo toisensa jälkeen, kaikkia haluttiin pysähtyä katselemaan. "Tuolla on yksi!" "Minäkin löysin!"

”Etana, etana näytä sarvet! Onko huomenna poutaa?” Yhä uudestaan ja uudestaan. Toiset näyttivät ja toiset eivät. Osalla oli kuori ja osalla ei, toiset olivat pienempiä ja toiset suurempia, kaikki yhtä ihmeellisiä. Kerholaiset malttoivat ihailla kotiloita ja muita löytöjä hiljaa jutellen, toisilleen tilaa antaen. Viimein kun päästiin perille kerhopaikkaan kymmenien pysähdysten jälkeen olikin jo aika pystyttää laavu ja syödä eväitä sen suojissa. Eväshetken jälkeen oli taas jo pian aika aloittaa paluumatka, ja niin siirtyivät muut suunnitelmat odottamaan seuraavaa kerhokertaa.

Luonnosta on löydetty tällä viikolla taas monenlaista ihmeteltävää..Ei, mutta hetkinen! Mistä Pöle tuonne oksalle lennähti?
Aina toimittaessa pienten lasten kanssa ja erityisesti Partiokerhossa, jossa kerhotoimintaa järjestetään ulkoilmassa ja vaihtelevissa ympäristöissä, suunnitelmiin tulee väkisinkin muutoksia. Pienessä ryhmässä ilman tarkkaa aikataulutusta on kuitenkin useimmiten mahdollista toimia lapsia havainnoiden ja tehdä ratkaisuja tilanteen mukaan. Haluamme toteuttaa kerhotoimintaa Partiokerhossa kiireettömässä ilmapiirissä ja lasten tahdilla. Näin järjestyy aina aikaa ihmetellä yhdessä kerholaisten tekemiä havaintoja ja kuunnella vaikka jonkun itse keksimä laulu. Tämänkaltaiset pienet hetket ja havainnot voivat olla hyvinkin arvokkaita. Kerholaiset saavat itse olla luomassa sisältöä kerhopäiviin, tulevat kuulluiksi ja oppivat kunnioittamaan itseään ja kerhokavereitaan osana ryhmää.


Tällä viikolla on kerhoissa saatu toki toteutettua myös hieman suunnitellumpaa toimintaa. Molemmissa ryhmissä on pysähdytty tutkimaan luonnon värejä. Syksyinen luonto luokin mainiot puitteet värien ihmettelylle ja tutkimiselle. Osalla kerholaisista ovat värit jo ennestään hyvin hallussa, mutta niiden etsiminen syksyisestä metsästä taisi olla kaikille uusi kokemus. Tarkkasilmäiset kerholaiset etsivät innokkasti kerhopaikoilta materiaalia värikorteista muodostettuihin ”väripiireihin”. Kaikenlaiset ja väriset löydökset aseteltiin värikorttien päälle yhdessä ihmeteltäviksi. Sininen väri aiheutti kummassakin ryhmässä hieman päänvaivaa, mutta lopulta viimeisenkin kortin päälle löytyi sinnikkään etsimisen tuloksena jotakin.

Tiistaina värejä tutkimassa. Löytyipäs siihen siniseen korttiin metsästä vielä yksi näin pitkälle syksyyn sinnitellyt mustikka.
Väriteema on ollut esillä kerhoissa koko viikon. Se oli huomoitu myös osana torstain ja perjantain ohjattua salijumppaa. Jumppaan kuului jo tutuksi tulleet alkulämmittelyt, ohjattuja pallonkäsittelyharjoituksia, Väri-leikkiä ja lopuksi vielä ennen rentoutumista vapaampaa jumppaamista erilaisilla liikuntavälineillä, kuten puolapuilla ja kengurupalloilla.

Havut etsimässä värejä luonnosta ja  tutustumassa uuteen ympäristöön.



Meistä isoista ei kukaan muista,
miltä tuntuu katsoa muurahaista, 
laskea leppäkertun pyöreitä pisteitä. 
Onkia tuntikaupalla ja heitelllä kiviä. 
Särkeä veden kalvo, 
renkaat liikettä täynnä. 
Lompsottaa ilman paitaa 
isot kengät väärissä jaloissa 
ja lakki päässä. 
Meistä isoista ei kukaan muista... 
-Eeva Kontiokari- 
  

Tämän runon myötä toivon teille kaikille rentouttavaa viikonloppua ja malttia pysähtyä lasten kanssa tutkimaan Suomen kaunista syksyä ja maailman pieniä ihmeitä!

Satu

19.9.2015

"Hei olinks mä hyvä aikuinen?"

Partion toiminnassa on tavallista, että nuori partiolainen voi olla vastuullisessa asemassa ja toimia aikuisten avustuksella esimerkiksi leirijohtajana tai muissa vastuutehtävissä. Myös partiokerhossa jaetaan kerholaisille vastuun murusia ja tarjotaan pieniä johtamisen kokemuksia. Partiokerhossa siirtymät paikasta toiseen tapahtuvat turvallisesti retkiköyden avulla jonossa, jokainen kerholainen sekä ohjaajat ovat omilla paikoillaan kiinni köydessä. Retkiköydessä kuljetaan tavallisesti aikuinen ensimmäisenä ja viimeisenä, kerholaiset heidän välissään. Nyt kun kulkemista on jo tovi harjoiteltu, pääsevät isojen ryhmän kerholaiset vuorollaan jonon ensimmäiseksi johtamaan ja aikuinen hyppää mukaan leiriköyteen muiden lasten jatkoksi. Johtajan aseman kukin isojen ryhmän kerholainen saa vuorollaan turvallisesti leikkipuisto Kimmon aitojen sisäpuolella.

Kerholaiset ovat ottaneet vastuullisen tehtävänsä vakavasti ja johdattaneet kerhokaverinsa sekä ohjaajat retkiköyden avulla loppurinkiin juuri ohjeiden mukaisesti ja täydellisesti keskittyen. Halutessaan ”aikuisena” oleva keholainen on saanut myös kunnian aloittaa kerhon lopuksi puiston huvimajassa laulettavan loppulaulun. Tämän kaltaiset kokemukset ovat lapsille kovin tärkeitä, ne tukevat lapsen itseluottamuksen kehittymistä ja vuorovaikutustaitoja. Onnistumisen tunne tehtävän suorittamisen jälkeen on suuri. Uskalsin! Ja osasin!

Muita mukavia tapoja antaa kerholaisille hetkeksi erityisasema, tilaisuus olla esillä ja johtaa ryhmää ovat erilaiset leikit. Muun muassa Kapteeni käskee, Maa-meri-laiva ja Seuraa johtajaa ovat leikkejä, joissa kukin lapsi saa vuorollaan olla ”kapteenina”. Näistä olemme tähän mennessä ehtineet harjoitella Maa-meri-laivaa, siinä maahan merkitään kolme viivaa joiden väliä lapset juoksevat kapteenin huutaman ohjeen mukaisesti. Olemme kerhossa harjoitelleet myös kannustusrinkiä, jossa seisotaan piirissä ja jokainen lapsi vuorollaan kiertää piirin muiden kannustaessa ja taputtaessa. Kerholaiset saavat itse valita haluavatko omalla vuorollaan osallistua vai siirretäänkö vuoro seuraavalle, ja kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan. Osa lapsista innostuu osallistumaan heti ensimmäisellä kierroksella, toiset taas haluavat aikansa tarkkailla tapahtumia ennen leikkiin ryhtymistä. Partiokerhossa annetaan lapsille tilaisuus edetä omassa tahdissaan, itseään kuunnellen.


Sitten viikon kuulumisia. Kerhossa on tällä viikolla maantaista keskiviikkoon ollut Sadun kaverina ohjaamassa sijainen nimeltään Maikki. Viikko on muutenkin ollut hieman poikkeuksellinen, sillä se on vietetty melkein kokonaan sisätiloissa. Viikolle osui molempien kerhojen salivuorot, valokuvaus ja mielenilmaus, jonka vuoksi kerhotoiminta oli perjantailta kokonaan peruttu. Ehdimme retkeillä metsässä tällä kertaa vain maanatain kerhossa. Silloin pelasimme yhdessä hiekkakentällä, leikimme metsässä ja harjoittelimme turvallista puissa kiipeilyä.


Tiistaina ja keskiviikkona askartelimme Alkun salissa kerholaisten kanssa taulut, joissa oli aiheena marjat metsässä. Kortin pohjana käytimme kahta kartonkia, jotka kerholaiset liimasivat yhteen. Marjojen varret piirrettiin vihreällä kynällä ja sen jälkeen tauluun paineltiin marjoja käyttäen värinä murskattuja marja-aronian marjoja. Tauluista tuli varsin hienoja ja keskenään erilaisia. Niistä muodostui salin penkille komea näyttely.

Yhden kerholaisen ollessa vuorollaan askartelemassa, saivat muut tutustua Alkun saliin leikkiympäristönä ja sieltä löytyviin varusteisiin. Pienempien kerhossa suuressa suosiossa olivat suuret pehmeät muotopalat, joista sai rakenneltua monenlaisia majoja, tunneleita ja muita virityksiä. Isompien kerhossa innostuttiin teltasta, puolapuista ja roolivaatteista. Salissa vipelsikin monenlaista menijää prinsessoista kuninkaisiin ja hiiristä lohikäärmeisiin, kaikki hienosti yhtenä joukkona sulassa sovussa.


Torstainen valokuvaus sujui partiokerholaisilta oikein hyvin. Kummastakin ryhmästä otettiin erikseen ryhmäkuvat, ja sen lisäksi otettiin kuvia kerholaisista erikseen. Kuvaaja oli hauska ja lapsille mieluinen. Kaikki kerholaiset uskaltautuivat kuvaan ja toimivat kuvaajan ohjeiden mukaisesti. Kerhomaskottimme Pölekin sattui olemaan hereillä kuvausten aikaan ja taisi muutamaan kuvaakin eksyä mukaan. Kuvausta odotellessa saimme leikkiä Käpylinnan yläkerrassa ja isojen ja pienten ryhmän kerholaiset pääsivät tapaamaan toisensa.



Siinäpä kaikki tällä kertaa! Mukavaa viikonloppua ja ensi viikolla taas tavataan!

Satu 

11.9.2015

Säät vaihtelevat, hyvä mieli säilyy

Aloitimme partiokerhon uuden viikon ihmettelemällä isojen ryhmän kanssa tuleeko sadetta vai ei. Maanantaina lähdimme lasten kanssa normaalisti kävelemään kohti kenttää ja matkalla pysähdyimme ihmettelemään aidassa nukkuvaa etanaa, tien yli ylittävää kissaa ja valitsimme viikon puuksi koivun. Olimme pakanneet mukaan uudet lelut uudeksi viikoksi, tällä viikolla partiokerholaiset pääsivät leikkimään pienillä auto- ja eläinhahmoilla.

Kentällä pelasimme polttopalloa, maa meri laivaa ja kiipesimme kalliolle syömään eväitä. Lapset tykkäsivät polttopallosta ja juoksivat reippaasti maa meri laivassa eri pisteisiin. Kalliolla jatkoimme eläin ja autoleikkejä ja hyödynsimme sateen tekemää lammikkoa eläinten pesupaikkana. Eläimille keksittiin nimiä Mansikista Mustikkiin, ja päivän kohokohdaksi muodostui kentällä vieraillut kissa, joka antoi lasten silittää.
Toisena retkipäivänä matkasimme isojen kanssa uudestaan kohti kenttää missä lapset leikkivät supersankareita pienellä hiekkakasalla. Kerhossa ”vieraili” Saku Sammakko, joka lauloi lapsille lauluja ja kertoi satuja. Kerholaiset pääsivät askartelemaan pahville syksyn terveisiä ja korteista tulikin upeita! Kaikki osallistuivat reippaasti askarteluun ja päätimme kerhon tuttuun tapaan Kimmon puistossa loppulauluun.





Perjantaina tavattiin Partiokerhon isojen ryhmän kanssa normaaliin tapaan Kimmiksellä, mistä matkasimme retkiköydessä kauniissa auringon paisteessa kohti Käpylinnaa. Lapset näkivät päiväkodin pihalla toisia lapsia ja aloitimme leipomaan kaurakeksejä. Jokainen lapsi lisäsi taikinaan vuorotellen ainesosia. Lapset kertoivat innokkaasti mitä muuta olivat leiponeet kotona. Moni lapsi oli tehnyt yhdessä perheen kanssa sämpylöitä ja korvapuusteja. Kiltti keittiöntäti paistoi keksit ja toi ne lapsille tarjottimella, mistä jokainen lapsi sai valita kolme keksiä syötäväksi tai kotiin vietäväksi. Herkkuhetken jälkeen menimme Käpylinnan pihalle leikkimään vielä hetkeksi ennen kun matkasimme Kimmikselle laulamaan loppulaulun ja lähdimme mahat täynnä viettämään viikonloppua.



Kaurakeksien resepti (teimme tämän tuplana)
Ensin sulatettiin voi ja sen jälkeen muut ainekset sekoitettiin voin kanssa kulhossa 
ja nosteltiin pieniksi kasoiksi pellille. Keksejä paistettiin uunissa kymmenisen 
minuuttia 175 asteessa.



50 gvoita
1 dlsokeria
2 dlkaurahiutaleita
1 rklvehnäjauhoja
1 tlleivinjauhetta
1muna

Retkeilimme pienempien kerholaisten kanssa tiistaina tutun kerhopaikan sijasta vain lyhyellä kävelyllä ja muuten pysyimme Kimmon puistossa leikkimässä ja askartelemassa. Uusi ohjaaja Sofia tapasi pienet ensimmäistä kertaa ja leikitti pieniä kiikussa ja vierailipa Pöle pöllökin moikkaamassa pieniä partiokerholaisia. Lapset ovat ottaneet uuden ohjaajan Sofian hyvin vastaan ja Sofia on viihtynyt mainiosti kerhossa. Lapset pääsivät askartelemaan myös pahville syksyn terveisiä ja kerho päätettiin raikuvaan nauruun kiikussa ja liukumäessä.
Toisena pienten kerhopäivänä, torstaina aurinko helli kerholaisia ja lähdimme reippaasti kohti pientä metsää. Paikalle päästyä kaikilla lapsilla riitti hyvin leikkimieltä ja etsimme talven askarteluja varten käpyjä ja luimme kaksi satua. Kerhon yhdellä jäsenellä oli syntymäpäivät tulossa, ja hän sai koko kerholta hienon kortin ja lauloimme yhdessä hänelle paljon onnea vaan laulun.


Terkuin Satu ja Sofia







4.9.2015

Pii paa puu, terve syyskuu!

Syksy on täällä, niin kalenterin mukaan kuin säänkin puolestakin. Vaikka sää on vielä toistaiseksi ollut pääosin lämmin ja kuiva, voi syksyn jo aistia aamujen viileydessä. Torstain kerhossa retkeiltiinkin jo varsin vetisissä tunnelmissa ja Partiokerhon hieno laavukin pääsi tositoimiin suojatessaan kerholaisia rankkasateelta eväshetken ajan. Laavu sai aikaan pienten kerholaisten keskuudessa ihmetystä ja ilonkiljahduksia, sen alta oli jännittävä ottaa juoksuspurtteja eväiden syömisen jälkeen.

Partiokerhossa ulkoilemme ahkerasti säällä kuin säällä. Syksyn tullen on tärkeää tarkastaa lasten ulkovaatetus kuntoon. On aika kaivaa esiin hanskat, hatut ja muut ulkovaatteet. Alimmaiseksi suosittelemme kylmällä säällä pukemaan lämpökerraston. Sateella tarvitaan vedenpitävät jalkineet ja vaatteet. Päähineeksi suosittelemme erillistä sadehattua, huppu häiritsee ikävästi näkemistä ja kuulemista. Nyt ajankohtaiseksi tulevat myös erilliset eväshansikkaat, jotka voi pakata reppuun mukaan tai päällimmäisten hansikkaiden alle. Oman istuinalustan päällä on mukavampi nauttia eväitä ja istua alkupiirissä kuin kylmässä kosteassa maassa.






Partiokerhon viikkoon on tällä kertaa mahtunut yhteinen lauluhetki päiväkoti Käpylinnassa, bussiretki Viikin kirjastoon ja tietysti myös tuttua metsämeininkiä. Pienten kanssa on retkeilty tutussa pikkumetsässä ja isojen kanssa pikkumetsän lisäksi myös kentällä ja sen lähimetsiköissä.
Pienet kerholaiset olivat mukana melkein sadan lapsen joukossa laulelemassa kesään liittyviä lauluja päiväkoti Käpylinnan salissa. Kerholaisistamme kaikkein nuorin uskaltautui jopa kahdesti mukaan esiintymään koko joukon ihasteltavaksi. Lauluhetken lisäksi ehdimme kerholaisten kanssa leikkiä ja nautiskella eväät päiväkodin pihalla.



Isojen kanssa kerhossa matkattiin bussilla Viikin kirjastoon. Reissulla tuli harjoiteltua samalla julkisilla kulkemista sekä lisäksi muiden kirjaston käyttäjien huomioimista. Satuhetkessä teemana oli kesän muistelu ja uiminen, kerholaiset jaksoivat hienosti kuunnella koko puolituntisen. Kirjaston ulkopuolella istuva suuri autonrenkaista taiteiltu gorilla teki kerholaisiin suuren vaikutuksen ja sitä käytiin tutkimassa ihan kosketusetäisyydeltä. Eräs kerholainen halusi kokeilla kuinka paljon valtava gorilla painaa ja yritimmekin kaikki yhdessä nostaa gorillan ilmaan. Ei se kuitenkaan lasten suureksi harmiksi liikahtanut milliäkään, yrityksen puutteesta ei kuitenkaan varmasti ollut kyse! Retki taisi olla kerholaisten mielestä melkoisen hauska, mutta samalla myös aika jännittävä. Oli paljon uutta ihmeteltävää ja samalla monia sääntöjä muistettavana. Kirjastoretkiä tulee varmasti syksyn ja talven aikana lisää, useimmiten suuntaamme varmasti Käpylän omaan kirjastoon.


Tällä viikolla on jätetty jäähyväiset ihanalle ohjaajallemme Maijulle, joka on siirtynyt hyvin ansaitulle eläkkeelle. Oli kunnia saada aina niin lempeä ja hymyilevä Maiju työuransa viimeisiksi metreiksi meille Partiokerhoon! Uutena ohjaajana kerhossa aloitti Sofia, jonka esittelyn voi pian lukea Partiokerhon blogista. Lämpimästi tervetuloa mukaan Partiokerholaisten iloiseen joukkoon!


Ensi viikolla odottavat taas uudet seikkailut! Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Satu