Hei vaan heipä hei ja pian taas tavataan!

Viime viikolla tuli kerhossa puheeksi lumi. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos saisimme syyskauden viimeiselle viikolle hieman lunta. Sehän kruunaisi upeasti koko onnistuneen syksyn ja loisi mukavaa tunnelmaa kerhon jouluisiin puuhiin. Ja niinhän siinä kävi, että maanataiaamuna viimeisen kerhoviikon alkaessa maahan oli ilmestynyt kevyenkevyt lumipeite. Lumen vähäisestä määrästä huolimatta sen tuottama ilo on ollut kerholaisten keskuudessa suuri. Saatiinpas jopa ihan oikea lumiukkokin aikaiseksi Havujen kanssa!

Tällä viikolla päästiin lumihommiin!

Ulkopuuhien lisäksi  Nuput ja Havut vierailivat taas tällä viikolla Käpylän kirjastossa. Siellä katselimme vuoden viimeisen kirjastovierailun kunniaksi Myyrä-filmejä. Kerholaiset jaksoivat hienosti keskittyä seuraamaan valkokankaalta Myyrän hassunkurisia touhuja. Kirjastoreissun jälkeen oli hauska taas touhuta lumessa Kimmon puistossa.

Torstaina vietettiin suurella joukolla koko Käpylinnan joulujuhlaa. Sää olisi voinut olla suosiollisempikin, alkuviikon lumipeitteestä ei ollut enää tietoakaan. Vesisateesta huolimatta tunnelma juhlissa vaikutti kuitenkin olevan lämmin ja mukava. Aluksi kokoonnuttiin yhteen laulamaan jouluisia lauluja, tonttujumppailemaan ja kummastelemaan Käpylinnan eskareiden tonttuparaatia ja itse Tuukka-tonttua. Yhteisen aloituksen jälkeen perheet pääsivät kiertämään erilaisilla jouluisilla rasteilla ja nautiskelemaan glögi- ja piparitarjoilusta. Partiokerholla oli omalla rastillaan jouluista kasvomaalausta. Kiitos kaikille, jotka sadesäästä huolimatta osallistuivat juhlaan!

Nuput koristelivat Käpylinnan joulujuhlien kuusen.

Tämän viikon myötä on toimelias syyskausi Partiokerhossa ohi. Nyt on tullut aika luopua kerhotouhuista vähäksi aikaa ja laskeutua viettämään joululomaa. Käydessämme läpi kulunutta syksyä, valtasi mielemme kiitollisuus ja tyytyväisyys. Aika on kulunut kuin varkain, mutta paljon ollaan kyllä ehdittykin. Mieleenpainuvinta meille ohjaajille on ollut ihaniin kerholaisiin ja heidän perheisiinsä tutustuminen. Lisäksi suuressa roolissa on ollut metsäympäristössä toimiminen, sen tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Kerhopaikoista on tullut kovin tuttuja ja rakkaita, niiden muutosta kesäisestä elokuusta aina talviseen joulukuuhun on ollut kerholaisten kanssa hieno seurata. Niin kuin myös Havujen ja Nuppujen taitojen karttumista ja heidän ryhmäytymistään hyviksi ystävyksiksi.

Kuvamuistoja matkan varrelta:

Nuppu-kaverukset, syksyn aikana on saatu myös useampia eläinystäviä.

Havu-ystävykset, Martille ja Salamallekin toivotettiin yhdessä hyvää joulua.

Kesä vihertää, lämmittää, polskuttaa. Syksy värittää, puhaltaa, roiskuttaa. Talvi jäädyttää, hiljentää, kimaltaa.

Hyvää joululomaa kaikille!

-Satu

Tuukka ja lupa tonttuilla!

Pii Paa Puu, terve joulukuu!

Päättyy vuoden odotukset, joulupukki avaa ukset!

  

Joulujuhlien kunniavieras, päiväkoti Käpylinnan lähistöllä operoiva Tuukka-Tonttu heräsi henkiin partiokerholaisten leikeissä jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Kuka on jättänyt pieniä kädenjälkiä puihin? Mitä punaista tuolla pilkottaa? Voivatko tontut olla jo liikkeellä? Ihmettelivät innostuneet kerholaiset useampaan otteeseen.

Nyt joulukuun lähestyessä puoliväliä on joulun taika sateisesta ja lämpimästä säästä huolimatta jo vahvasti mukana kerhopäivissä. Kerhossa kurkistetaan jokaisella kerralla joulupussiin, jonne Tukka-tonttu ja Pöle-pöllö ovat toimittaneet aina pienen yllätyksen. Kaikki kerholaiset saavat vuorollaan kurkistaa pussukkaan ja saavat kotiin viemisiksi sieltä löytyvän lorukortin.

Nuput pikkumetsässä ja Kimmiksellä. Kuka tänään saa joulupussiin kurkistaa?

Tonttutouhuja havumetsässä

 Nuput pääsivät kuun alussa aistimaan joulun riemua Käpylinnan yhteisessä jouluisessa lauluhetkessä. Tuokiossa esiintyi Tuukka-tontun serkku ja pikkuisia tonttuilevia eskareita. Lauluhetkellä koristeltiin kuusi ja Nuputkin saivat käydä laittamassa yhteiseen kuuseen oman koristeensa. 

 Havut pääsivät puolestaan jouluiselle retkelle Helsingin keskustaan. Kävimme ihastelemassa perinteistä Stockmannin tavaratalon jouluikkunaa. Yhdessä ikkunassa oli valloittava luminen satumetsä, innostuneet kerholaiset bongasivat sieltä heti Pölen Lapin sukulaisia. Toisessa ikkunassa oli herkullisen näköinen suklainen taideteos ja kolmannessa lego-palikoista rakennettu suuri huvipuisto. Havut saivat kokeilla seinässä olevia nappuloita, joita painamalla ikkunoissa tapahtui aina jotain jännittävää.

Matkaa tehtiin bussilla ja raitiovaunulla. Pöle kurkisteli repusta ja Havujen syleistä sateista Helsinkiä.

Lumoavia jouluikkunoita katseltiin ja ihmeteltiin hyvä tovi.

Jouluikkuna etapin jälkeen kävelimme sateisen Aleksanterinkadun toiseen päähän Senaatintorin Tuomaan markkinoita ihastelemaan. Markkinoiden keskellä oleva upea karuselli riisuttiin suojapuvustaan ja se pyörähti juuri sopivasti käyntiin. Havut pääsivät päivän ensimmäiselle kierrokselle nauttimaan jouluisesta ja aika vauhdikkaastakin pyörityksestä. 

Pitäkää tiukasti kiinni, nyt mennään!

Joulukuinen ystävämme Tuukka-tonttu on tällä viikolla lähestynyt reippaita kerholaisiamme kirjeitse. Kirjeessä kiireinen Tuukka-tonttu on pyytänyt lapsilta apua suureen pulmaansa. Korvatunturille on kantautunut tieto, että Käpylässä on aivan liikaa roskia metsissä ja tienvarsilla. Koko Joulu on hänen mukaansa vaarassa peruuntua tältä vuodelta, kun tekemistä sen valmisteluissa on jo tontuilla aivan liikaa. Partiokerholaiset pääsivät pelastamaan Joulua keräämällä roskia pois kerhopaikoiltaan. Roskia kertyi Nuppujen ja Havujen avustuksella suuret pussilliset. Kyllä Joulu nyt varmasti voi astetta siistimpään Käpylään tulla!

Ensi viikolla Partiokerhon tonttuilut huipentuvat Käpylinnalaisten kanssa vietettävään joulujuhlaan. Siellä pääsemme maistelemaan Havujen leipomia piparkakkuja ja tapaamme ehkä sitten viimein salaperäisen Tuukka-tontunkin!


Hyvää viikonloppua ja joulun odotuksen iloa!


Satu

Kappas, joulukuu!

Syksyn aikana partiokerhossa on juhlittu kolmen kerholaisen syntymäpäiviä onnittelulauluin ja usein yksi Käpylän partiokerhon jäsenistä, Pöle Pöllö on antanut lapselle muistoksi onnittelukortin. Pöle Pöllö on ollut tälläviikolla matkalla Lapissa tervehtimässä sukulaisiaan ja lepäämässä kaamoksen suojissa. Meillä etelässä vuoden pimein aika ei juurikaan näy, tällä viikolla saimme energiaa auringon säteistä, mitkä taikoi kauniisti metsään varjoja ja lammikoihin peilejä. 

Yhdellä kerholaisista oli syntymäpäivät tällä viikolla ja saimme maistella sen kunniaksi keksejä, laulaa onnittelulaulun suomeksi ja englanniksi sekä huutaa kallioilla ilmaan joululahjatoiveita tontuille. Sankari itse toivoi lahjaksi lumipalloja, mitä varmasti muutkin Partiokerholaiset haluavaisivat nähdä ennen joulupukin tuloa.

Luonnosta voikin ammentaa hyvin toiveita, mitä toivoisi syntymäpäivän kunniaksi tapahtuvan. Kuten kaikki Käpylän partiokerhon kerholaiset nämä toiveet voivat olla ihan erinlaisia, mutta silti yhtä tärkeintä. Toinen voi toivoa tuulta mikä veisi loput lehdet puista ja toisi tilaa talvelle tulla, kun toinen haluaisi että saisi leikkiä auringonsäteiden kanssa varjoteatteria koko vuoden ajan.

Partiokerhon teema onkin ollut tällä viikolla lahjoista parhain eli erilaisuus. Jokainen havu ja nuppu saa loistaa omalla persoonallaan ja se tekee kerhosta rikkaan. Olemme pohtineet suomen itsenäisyyspäivän ovella moninaista suomea ja teimme konkreettisen harjoituksen lasten kanssa siitä, miten eri näköisiä suomalaiset voivat olla. Leikkasimme lehdestä kuvia ja liimasimme ne suomen lippuun. Lippuun päätyi nuorta ja vanhaa, tummaa ja vaaleaa ja isoa ja pientä suomalaista. Katselimme Havujen kanssa myös Anni Valtosen Uusia suomalaisia kirjaa, missä on kuvia monikulttuurisista perheistä. Suomesta on tulossa nopeasti yhä monikulttuurisempi maa, kirjassa on paljon kauniita kuvia ja tarinoita erilaisista perheistä. Myös Pöle Pöllö suosittelee kirjaan tutustumista ja lasten kanssa on hyvä keskustella meidän ihmisten erinlaisuudesta myös kotona.

Pääsimme Nuppujen kanssa vierailemaan Käpylinnan koko talon lauluhetkessä, mikä pidettiin jouluteemalla. Nuput osallistuivat reippaasti lauluhetkeen ja muistivat hienosti laulujen sanat. Laulut kulkevat Partiokerhon arjessa mukana, niillä on hyvä nostattaa yhteishenkeä ja luoda tunnelmaa. Loppulaulumme onkin ollut niin suosittu, että osa kerholaisista on laulanut sitä myös kerhon ulkopuolella.

Mikään päivä ei ole partiokerhossa täysin samanlainen, vaikka tutut raamit on piirretty ja ne määrittelevät paljon kerhon kulkua. Lapsilla on tilaa olla kerhossa juuri sellaisia mitä he haluavat kunakin päivänä olla, mikä tekee jokaisesta päivästä erinlaisen. Pöle Pöllökin palasi perjantaina takaisin partiokerhoon Lapin reissultaan sateen ja tuulen saattelemana. Hän lupasi kertoa ensiviikolla matkastaan ja aikoi toimittaa kirjeen muuan Tuukka Tontulta, joka on pienen pieni ja kiltti tonttu joka seikkailee Käpylässä. Kuulemme hänestä joulun alla varmasti lisää.

Juhlavaa ja monimuotoista itsenäisyyspäivä viikonloppua!

Terkuin Sofia